Sosiaalinen media – arvostuksen pikaruokaa?

Istun kahvikupin äärellä meren rannassa Café Torpanrannassa. Ulkona on harmaa, mutta rauhoittava sää – sellainen, joka kutsuu pysähtymään. Ajatukseni kääntyvät siihen, miten helposti nykyään eksymme jatkuvaan vertailuun ja ulkoisen hyväksynnän tavoitteluun.

Sosiaalisesta mediasta on tullut nopea väylä hakea arvostusta – tykkäysten, seuraajien ja sydänemojien kautta. Me vertailemme itseämme muihin koko ajan, lähes huomaamatta. Yhtäkkiä oma arvo rakentuu numeerisen suosion varaan, ei aidon kohtaamisen. Mutta kuten tekstissäni aiemmin kirjoitin: arvostuksen perustaa ei saa rakentaa hiekalle – poutasään jälkeen myrsky tulee lopulta aina.

Työnohjaus – pysähtymisen paikka

Työnohjaus tarjoaa vastapainon tälle kiireelle ja ulkoisen arvon metsästykselle. Se on tila, jossa voi reflektoida, pohtia omia valintojaan ja palauttaa yhteyden itseen – ilman filttereitä tai algoritmeja. Siksi "Suomen Työnohjaus" ei ole vain nimi, vaan kutsu: hidastaa, nähdä ja tulla nähdyksi.

Näkyväksi tulemisen nälkä

Kuvasta, jossa lukee Suomen Työnohjaus harmaalla pohjalla, halusin viestittää jotain yksinkertaista mutta tärkeää. Meillä kaikilla on tarve tulla kohdatuksi – ei vain katsotuksi, vaan todella nähdyksi. Kun some rakentaa kohtaamattomuutta, työnohjaus voi purkaa sen. Kyse ei ole siitä, että some olisi paha – vaan siitä, että tarvitsemme rinnalle myös inhimillisiä pysähdyksiä.

Päätös – valita toisin

Ehkä tämä blogi toimii muistutuksena siitä, että voimme valita toisin. Että välillä voi sulkea sovelluksen, avata keskustelun ja kohdata itsensä tai toisen aidosti.

❤️ Ehkä olisi aika pysähtyä ja kysyä: millä todella on merkitystä?